Loistavaa! Ei siksi, että välineet itsessään ovat sitä tai tätä tai että automaattisesti ilman rautaa ja keppiä hevonen voi paremmin. Vaan siksi että tulee vaihtoehtoja ja syntyy keskustelua. Hatunnosto kaikille haasteen vastaanottaneille ratsastajille. Asiat voi tehdä uusilla tavoilla ja lopputuloksesta voivat hyötyä sekä harraste-eläin että sen kuljettaja.

Nähdään hevosmessuilla!

Aika usein ratsastustunnilla kehotetaan taputtamaan hevosta palkkioksi hyvästä suorituksesta. Ja vielä tunnin lopuksi taputetaan. Ja karsinassa vielä hyvästiksi.

Uskon, etteivät ammattilaiset itsekään usko taputtelun hetkauttavan hevosta. Se on vain hauska ele, sillä osoitetaan kiitollisuutta ja kunnioitusta urheiluvälineen suorituksia kohtaan. Taputuksen tehokkuus vahvisteena on kuitenkin heikko tai jopa olematon. Syy siihen, miksi edelleen taputellaan tehottomasti, on se, että edelleen uskotaan makupalojen antamisen johtavan vihaisiin hevosiin, näykkimiseen, ähkyyn, hevosten pilalle menemiseen ja muihin maailman keskeisiin ongelmiin.

Syyt siihen, miksi uskotaan, että makupalojen syöttäminen aiheuttaa edellä mainittuja ongelmia, ovat osin kulttuurisia ja osin johtuvat oppimisteorian tuntemattomuudesta sekä kyvyttömyydestä käyttää makupaloja oikealla tavalla.

Väitän, että ratsastuskouluissa olisi paljon vähemmän äksyileviä, purevia, potkivia ja hermostuneita hevosia, jos makupalat vapautettaisiin ja opetettaisiin lapsille miten ja missä tilanteissa niitä kuuluu antaa.

Toki rapsuttelu toimii ja toki sitä pitää harrastaa, sitä ei ole kiistäminen. Herkku vain toimii paljon paremmin. Tutkimuksessa verrattiin herkkuja ja rapsuttelua – herkku pesi rapsuttelun 6-0. Lue lisää: http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0015446

Tänään olin koiran kanssa ensimmäistä kertaa koirapuistossa hoidosta tulon jälkeen. Koira hyökkäsi yllättäen muristen 5-kuukautista koirapuistoon tullutta pentua kohtaan, jota puri kovaa niskasta, niin että pentu jäi huutamaan kivusta ja koirat jouduttiin erottamaan. Mistä tällainen yllättävä kova aggressiivisuus voi johtua? Miten minun tulee toimia jatkossa? Voinko mennä enää koirametsään, koirapuistoon ym.? Voisiko leikkaaminen auttaa ilmeisesti dominoinnin tarpeesta johtuvaan aggressiivisuuteen?

En olisi vielä huolissani. Parasta olisi jos löytäisit koirallesi hyvän ja sosiaalisesti taitavan leikkikaverin, jonka kanssa koirasi saisi harjoitella oikenlaista leikkiä rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä. En usko, että leikkaaminen auttaa ongelmaan.

Koirapuistot ovat pahimmillaan stressaavia paikkoja koirille, koska niissä käy useita kymmeniä koiria päivittäin jättämässä hajujaan. Lisäksi puistot ovat usein avoimia ja pieniä, jolloin normaali tutustuminen voi olla erittäin hankalaa.

Koira voi oppia epäsosiaalisilta koirilta, että hyökkäys on paras puolustus tai koirasi voi vain pitää muita koiria lähtökohtaisesti ärsyttävinä. Kannattaa panostaa hyvän leikkikaverin löytämiseen, niitä on vaikea löytää, mutta hyvä kaveri on kultaakin arvokkaampi.

Moni huolehtii ruokinnasta, hoidosta ja puhtaudesta, mutta eläinten psyykkisen hyvinvoinnin eteen on vielä tehtävä töitä monissa paikoissa, sekä kodeissa että tuotantolaitoksissa.

Virike ei ole sattumanvarainen tuote, joka heitetään häkkiin. Eläinkohtaisia virikkeitä ammennetaan parhaimmillaan lajityypillisestä käyttäytymisestä; uteliaisuudesta, ruokailusta ja ruokakäyttäytymisestä, aistiärsykkeistä ja sosiaalisesta käyttäytymisestä. Eläimiä virikkeellistetään myös tarjoamalla niille ongelmanratkaisutehtäviä ja kouluttamalla niitä mm. vapaaehtoiseen terveystarkkailuun.

Täytyy nostaa hattua USAn eläintarhoille, jotka ovat virikkeellistämisen edelläkävijöitä.

Olen sitä mieltä, että paljon vähemmän haittaa sekä eläimelle että eläimen ja ihmisen väliselle suhteelle aiheuttaa, kun käyttää positiivisia koulutusmenetelmiä. Näin jopa silloin, kun koulutustekniikka ontuu, eli ajoitus tai muut tekijät eivät ole täydellisiä. Palkkioiden avulla koulutettu eläin on oma-aloitteisesti mukana koulutuksessa, ja se haluaa ymmärtää vaikkei aina ymmärrä, mitä kulloinkin yritetään saavuttaa. Vähän sama tilanne kuin kuunnella selostusta vieraalla kielellä – vastaanotto riippuu esitystavasta.

Jos käytetään rankaisuja, tilanne on toinen. Rankaisujen (fyysisten tässä tapauksessa) tai niillä uhkaamisen käyttö koulutusmenetelmänä on hankalaa monesta syystä. Ne nostavat eläimen kierroksia, aiheuttavat stressi-indikaattorien nousua ja huonontavat eläimen ja ihmisen välistä suhdetta. Lisäksi ajoitus on vähintään yhtä haastavaa kuin palkkion käytössäkin. En haluaisi olla itsekään lenkillä henkilön kanssa, joka saattaisi milloin tahansa heittää minua jollakin. Rankaisun käyttö voi aiheuttaa halutun lopputuloksen, mutta tällaista ihmettä en ole vielä itse päässyt todistamaan. Pitäisi olla hallitut laboratorio-olosuhteet.

Jos valitaan koulutusmenetelmää tavallisille ihmisille tavallisiin, muuttuviin ja yllättäviin  tilanteisiin eläinten kanssa, uskon, että vähemmän haittaa ja enemmän hyötyä saadaan käyttämällä positiivisia keinoja eli palkkioita. Varsinkin kun toteutus erittäin harvoin menee kuten Strömsössä.

Kolinapurkkeja pidetään joskus ratkaisuina hihnarähinään. Joskus rähinä lakkaakin, mutta koiran tunnetila ei kolinapurkin käytön myötä muutu. Samalla vaivalla ja jopa helpommalla voi ottaa herkkuja taskuun ja iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sekä vahvistaa koiran korvaavaa käytöstä ohitustilanteissa että muuttaa koiran tunnetilaa, eli vastaehdollistaa koiraa.

Hihnassa kulkeminen ei ole koiran kylkiäisenä saatava ohjelmisto, vaan se tulee omistajan itse asentaa.

Karkeasti hihnakävelyn voi jakaa kolmeen harjoiteltavaan osioon:

1. Kontakti kuljettajaan – kontaktista aina aloitetaan, koiraa palkitaan siitä, että se katsoo kuljettajaa kohti. Aloitetaan keittössä, sitten olohuoneessa, siiten omalla pihalla, sitten prisman parkkiksella sitten liikenteessä.
2. Pidetään hihna löysänä ja pyydetään lupia – koiralle opetetaan, että mitä löysempi hihna ja parempi kontakti, sitä kivempiin paikkoihin pääsee ja jos haluat johonkin, pyydä lupaa kontaktilla. Lisäksi herkistetään koira hihnalle vaikkapa niin, että kiristyvä hihna on vihje kontaktiin ja siitä palkitaan.
3. Erikoistilanteet – mitä tahansa tapahtuu, ota aina ensin kontakti. Harjoitellaan näin: ohitus- ja erikoistilanteissa koiraa palkitaan riippumatta siitä, mitä se tekee. Kun vastaehdollistamista on jatkettu jonkin aikaa, koira alkaa automaattisesti hakea kontaktia kun ohitus lähenee.

Näitä tahkoamalla yhdessä ja erikseen, erilaisten häiriöiden alla ja eri paikoissa pitäisi hihnassa kulkemiseen tulla jokin tolkku. Katso lisävinkkejä: 

Miten merkinantovälineitä tulisi käyttää? Ja miksi merkinantovälineet ovat usein tuntoaistiin pohjautuvia?

Voisiko merkinantovälineet päivittää joskus? Voisiko olla jopa niin, ettei fyysistä kontaktia välttämättä tarvittaisi?

Joskus kuulee vitsailtavan kannusihottumasta. Se on sitä, että hevosen kylkiin tulee reikiä pehmeistä merkinantovälineistä. Se on tuomittavaa ja väärin. On olemassa myös kuolainten aiheuttamaa suuihottumaa, jota on paljon vaikeampi todeta, kun suun limakalvot ovat huulien takana piilossa.

Voisi käynnistää arvokeskustelun siitä, millaisilla keinoilla harmoniaa hevosen kanssa tulisi tavoitella.

Koira muuttuu kuitenkin täysin ollessaan vapaana. Se seuraa omistajaa tosi hyvin, kun häiriöitä ei ole (tai jos häiriö on toisia koiria tai ihmisiä, ei mitään karkuun juoksevaa), mutta nopea liike, kuten auto, pyöräilijä, juoksija tai jänis käynnistää jahtaamisen ihan kuin ennenkin. Koira kuumuu ja rähisee ja on ihan kierroksilla vielä pitkään jahtaamisen jälkeen, kun en voi jahtaamista millään estää tilanteen osuessa kohdalle. Pahimmillaan koira on oppinut agikentällä kyttäämään ohi ajavia autoja heti kun irrotan hihnan tehtävän aluksi. Se siis selvästi tietää, että hihnassa käyttäydytään eri tavalla kuin vapaana. Olemme käyttäneet myös pitkää liinaa jahtaamisen estämiseen, jolloin käytös on jotain näiden kahden ääripään välistä. Siinäkin koira kyllä huomaa, milloin liina irroitetaan ja sen käytös muuttuu.

Miten koiran voisi käytännössä opettaa pois jahtaamisesta myös sen ollessa vapaana? Asumme kaupungissa, joten joka puolelta tulevia ärsykkeitä on vaikea kontrolloida. Kovin pitkään ei koiraa voi myöskään pitää pelkästään hihnalenkeillä (ja hallitreeneillä) tai sen pää räjähtää liikunnan puutteesta ja käytös huononee entisestään. Miten yleistää onnistunutta hihnatreeniä myös muihin tilanteisiin, kun koira on oppinut ymmärtämään eron kytkettynä ja vapaana olemisen välillä? Koira on selvästi oppinut myös, etten saa sitä kiinni, jos se ei itse halua antaa kiinni. Tätä ongelmaa esiintyy äärimmäisen harvoin, mutta joitain kertoja se on tapahtunut agikentällä, jossa koira on ollut jo valmiiksi kovassa vireessä ja lähtenyt jahtaamaan ohikulkijoita uudestaan ja uudestaan ennen kuin olen saanut sen kiinni.

Se, mikä on rajoitettua, on yleensä hyvin arvokasta. Autojen arvoa koiran silmissä pitäisi jotenkin pystyä alentamaan. Tämä voi olla käytännössä vaikeaa, joten pitäisi löytää autot voittava asia, jota tarjotaan hyvin rajoitetusti vain silloin, kun autoja on näkyvissä. Alussa voisi olla paikallaan treenata aidatulla alueella. Superpalkkion löytäminen voi olla haastavaa, mutta se kannattaa. Käy lihatiskillä hakemassa inspiraatiota, tsekkaa uusimmat leluvillitykset ja käytä mielikuvitusta. Joskus voi arkinenkin asia, kuten pallonheitto, auttaa, kunhan sitä ei muissa tilanteissa käytetä.

Herkuissa on se huono puoli, että koira oppii nopesti, että niitä saa usein. Siksi niiden arvo tavallaan alenee koiran silmissä; autoista tulee kielletty hedelmä, jota on vaikea voittaa. Varsinkin paimenkoirilla liikkuvien asioiden jahtaaminen voittaa namit monesti 6-1, joten voit kuvitella millainen palkkio tai korvaava käytös on nyt etsinnässä. Jahtaaminen on vaikea voittaa, koska 1) se on se, mihin paimenkoirat on suunniteltu ja 2) Käytös vahvistuu aina kun se tapahtuu.

Suosittelen käyttämään luovuutta ja hulluutta, jotta löytyisi sellainen asia, joka voittaisi autot. Muuten koulutuksen pitäisi edetä kuten normaalisti; ensin kaukana ja aitojen sisällä ja systemaattisesti altistusta lisäten. Kaikessa tekemisessä olisi hyvä pitää koiran kierrokset maltillisen alhaisina.

Tsemppiä!

Tutustu vuosikirjaan!

En suhtaudu kovin innokkaasti ongelmien lääkinnälliseen lähestymistapaan. Ihminen voi aina kertoa miltä lääkittynä oleminen tuntui, mutta eläin ei osaa tuntemuksistaan kertoa.  Toisaalta joillekin lääke on pelastus, jonka käyttö rajoittuu yhteen päivään vuodessa. Silloin se voi olla perusteltua, mutta ei estä silloinkaan pelon käsittelyä vastaehdollistamisen ja systemaattisen siedättämisen keinoin. Nyt alkaa olla liian myöhäistä, mutta ensi vuotta varten on hyvää aikaa, samalla kun vietetään tipatonta tammikuuta ja laitetaan elämää muutenkin järjestykseen.

Pelkoa on mahdollista käsitellä, mutta se vaatii aikaa ja vaivaa. Lue lisää pikaoppaasta. 

Maltillista paukuttelua toivottaen!