Olen Jaana Pohjola, eläinten käytösneuvoja (BSc in Applied Animal Behaviour Science).
Järjestän kursseja ja annan koulutusneuvontaa ongelmatilanteissa. Useimmat asiakkaani ovat hevosia, koiria ja kissoja ja yleisimmät syyt hakeutua neuvontaan ovat pelkotilat, hihnarähinä, lastausongelmat, aggressiivinen käytös, yksinolo-ongelmat tai stereotyyppinen käytös.
Juttujani voit lukea tästä blogista. Lisäksi kirjoittelen säännöllisesti Reviiri-lehteen kissoista ja koirista.
Kursseja ja luentoja voi järjestää esim. seuraavista aiheista:
- koirien tyypillisimmät käytösongelmat ja lähestymistapoja niihin
- kissojen käytösongelmat
- hevosten lastaus
- hevosen/kissan/koiran/rotan/kanin naksutinkoulutus
- virikkeellistäminen ja aktivointi (sopii kaikille eläimille)
- assosiatiivinen oppiminen ja sen hyödyntäminen eläinten käsittelyssä
- assosiatiivinen oppiminen ratsastuksessa
- kysy lisää ja pyydä tarjous kurssista
Toivon kirjoitusten herättävän keskustelua ja palautetta!
Katso myös nettisivut http://www.vainu.info/
Olipa mukava yllätys! Löysin blogisi sattumalta tuttavan blogin kautta. Erityisesti jään seuraamaan tekstejä kissoihin liittyen
Mielenkiintoista oli löytää myös Heurekan rottakoulutuksen blogi. Sekin meni suosikkeihin 
Kurkkaapa jossain vaiheessa kissa-agilityjuttuja osoitteesta http://www.agilitykissat.com
tai facebookista samalla hakusanalla….
Heipsis!
mm. Temple Grandinin teokset! SUOSITTELEN lämpimästi. 
Niis myös yhdistyy hienon hieno autismin ja aspergerin yhteys ja herkkyys eläinten käyttäytymiseen ja eläinten luonnollisiin tarpeisiin. Antaa todella paljon sellaiselle,joka haluaa tosi syvällistä ja laajaa tietoa (herkän) ihmisen ja eläimen yhteydestä.
Kiva blogi sinulla Jaana!
Etsiskelen juuri opintoja,jotka edes sivuaisivat etologiaa jollain tapaa. Olishan tässä aikaa toki ollut jo vaik lähes 30 vuotta opiskella alaa,mut muita aloja on tullut käytyä sit kuitenkin. Ja ehkäpä nyt olenkin sen löytämässä.Vaihtoehtona maatalous,jossa jalostus-tai ravitsemustiede olisi vaihtoehtoisena valintana. Jostain luin,että ravitsemustiede pitäisi sisällään valmiudet toimia myös eläinten käyttäytymistieteen tutkijana.Ja sit taas tuo jalostustiede pitäisi sisällään opintoja eläinten terveydenhuollosta. Biologia tietty olisi yksi vaihtoehto,mut nähtävästi kohteena enemmälti olisivat en pienet eläimet ja eliöt.Ja on toki muitakin,mut katsotaan…
Erittäin antoisaa kirjallisuutta on mielestäni eli maailman parasta
Mut apropoo! Oli kiinnostavaa lukea nuo Mikko S.:n kirjutukset,sillä olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi noista ko. asioista eli mm. kengitys ja kaik muukin mm. hevosen hyvinvointiin liittyen. Itseasiassa olisi TODELLA IHANAA vaihtaa sinun kanssasi mahdollisesti lisää mielipiteitä eläimistä.
.
Itse olen ikäni eli pian n. 30 vuotta “opiskellut” itsenäisesti el.käyttäytymistä tavalla jos toisella.Siis lukemalla ja käytännössä (hoito-sekä omat eläimet). Ja nyt vihdoin todellakin haluaisi jo saada jostain sen todisteen kirjallisena,mitä osaa ja tietää =) . Olen myös el.suoj.valvoja,mut muutakin konkreettista todistetta alkaa jo mieleni halajamaan
Joten jos Mikko S. haluaisi nyt vaihtaa mielipiteitä silloin tällöin,niin vastatkoon tähän,please. Tai siis kertoile mihin voisin ottaa yhteyttä!
T: Minna P.
Mikä tämä tutkintonimike on suomeksi? Jos koulutuksen pituus on 18kk osaaikaisesti niin BsC kuulostaa aika ylimitoitetulta meidän koulutusjärjestelmään suhteutettuna. Koiranomi olisi ehkä vastaava sopiva suomenkielinen nimike.
Tutkintonimike on suomeksi soveltavan eläinten käyttäytymistieteen alempi korkeakoulututkinto.
Mielenkiintoisen oloinen blogi. Kerrankin joku joka herättää keskustelua tärkeistä asioista!
Jos kiinnostaa käy vilkaisemassa omaani, olen itse ottanut asiakseni kirjoitella välillä kaikenlaisten eläinten kaltoin kohtelusta..
http://suvi-thisismylife.blogspot.com/
Hei Jaana! Käy vilkaisemassa blogiamme tai tule joskus käväisemään Heurekassa näkemässä tämä ihme livenä:
http://koripallorotat.blogspot.com/
-Karoliina
Kiitos vinkistä! Olen jo hieman noihin veijareihin tutustunutkin. Mutta tulisin mielelläni tutustumaan vantaalaiseen koripallovalmennukseen lähemmin.
Minua kiinnostaa paljon miten päädyit opinahjoosi! Voitko kertoa lisää? Lähetin sinulle aiheesta sähköpostiakin, mutta varmaan muitakin kiinnostuineita itse alasta löytyy!
Googlettamalla tietenkin
Hakusanaksi part time animal behaviour courses ja niin edelleen…
Minäkin olisin kiinnostunut tietämään enemmän koulutuksesta, sisällöistä, maksuista ja ylipäätään käytännön toteutuksesta. Että miten tämän kaiken saa hoitumaan kotimaasta käsin, kuinka usein opintoja on jne.
Moi,
http://www.sparsholt.ac.uk/pages/course_details.aspx?idCourse=589
Kannatta kysyä suoraan koululta, ovat juuri muuttaneet kurssin asioita. Itse kävin paikan päällä yhteensä 10 kertaa kahden vuoden aikana. Lukuvuosimaksut olivat n. 2500 euroa/vuosi. Ja matkat päälle. Sisältö oli minusta juuri hyvä, eli kaikki yleissivistävä oli karsittu pois
Moi Jaana!
Tsemppiä opintoihin! Upeeta että olet tarttunut tilaisuuteen!
Mielenkiintoisia artikkeleita. Pistän blogin seurantaan
Jaa ihmeessä oppimaasi ja ajatuksiasi. Kirjoituksiasi on helppo ja mukava lukea, sinulla on siis kirjoittamisen taito hyppysissä.
Keskustelu hyvässä hengessä on tervetullutta. Hevosista en tiedä paljoakaan, mutta halu oppia vahvistui jälleen kerran luettuani kirjoituksia yllä.
Uutta artikkelia odotellessa…
Upeat sivut Jaana! Lisään vielä että upeat sen takia että osaat juuri oikealla tavalla herättää keskustelua oikeista aiheista provosoimatta. Tällaista on kaivattu tänne kotisuomeen, tuoppa hyvät opit enkkulandiasta! Kiitos!
Kiitos tosi mielenkiintoisesta blogista!
Olen vuoden vanhan, sekaraotuisen (chihuhua-jackrussel?) löytökoiran omistaja. Se suhtautuu agressiivisen pelokkaasti varsinkin vieraisiin lapsiin. Tämän blogin artikkelit avarsivat ymmärrystäni asiasta. Se, miten saan tuon epätoivotun käytöksen loppumaan, on toinen juttu…
Hyvä jos kirjoitukset herättävät ajatuksia. Systemaattinen siedättäminen ja vastaehdollistaminen (SD/CC) on yleensä melko toimiva keino käsitellä pelokkaita ja arkoja koiria. Tiivistettynä koiraa arveluttavat asiat yhdistetään toistuvasti johonkin koiran mielestä mukavaan asiaan, jolloin pitkällä aikavälillä koiran näkökulma arveluttavasta asiasta muuttuu. Lisäksi koiraa siedätetään arveluttaviin asioihin asteittain, jolloin se oppii työskentelemään näiden häiriöiden vallitessa.
Laitan tähän vielä “muutamia” ajatuksia mitä keskustelumme toi mieleen jo aikaisemmin sanotun lisäksi. Tämän jälkeen tulee omalta osaltani taukoa ainakin kuukauden ajan kun muut kirjoitushommat vievät tarkaan aikani kirjoittamiseen löytyvästä ajasta.
Palaan vielä siihen perusteluun, että voisimme hyväksyä sellaisen asian, jota on aina tai pitkän aikaa tehty. Jos näin olisi ajateltu esim. teollisuustoiminnassa, olisimme nyt sellaisessa maailmassa, jossa ei voisi ehkä enää elää tai ainakin elämä olisi hyvin epämiellyttävää. Rachel Carsonin kirja ”Äänetön kevät” (1962) avasi ihmisten silmät näkemään teollisuuden jo aiheuttamat ja tulevat ympäristötuhot ja haittavaikutukset. Tämä johti mm. DDT:n käytön kieltämiseen. Entä jos jätevedet edelleen laskettaisiin puhdistamattomina jokiin, järviin ja meriin. Ihminen pystyy siis muuttamaan toimintatapojaan, mutta ikävä kyllä usein vasta pakon edessä. Hevonen kun ei ole tuotantoeläin, se etuja ei kukaan valvo eikä vaadi muutoksia. On syntynyt tilanne jossa jatketaan entiseen malliin ajattelematta asiaa sen enempää. Eläinsuojelijat keskittyvät kanoihin ja sikoihin ja turkistarhaukseen. Hevonen kuitenkin samaan aikaan viettää aikansa paljon ahtaamissa oloissa kuin kanat tai turkiseläimet. Luontaista käyttäytymistä se ei pysty toteuttamaan. Hevosta pidetään jatkuvassa nälässä (ruokailu 8 tunnin välein) kun ei ymmärretä hevosen ruuansulatusmekanismia tai pelkästä ihmisen mukavuudenhalusta (ei ehditä ruokkia). Seurauksena on vatsahaava, joka on lähes kaikilla karsinahevosilla. Jne. jne.
Aivan hakoteillä ollaan silloin kun haikaillaan vanhoja hevosmiestaitoja eli pitäytymistä vanhassa hyväksi koetussa. Robert M. Miller kirjassaan ”Natural Horsmanship Explained” (2007) kertoo kuinka hän on kiertänyt ympäri maailmaa tutustumassa perinteisiin hevosmiestaitoihin niin Aasiassa kuin Etelä-Amerikassa, mutta on aina pettynyt siihen julmaan käsittelyyn, jonka kohteeksi hevonen joutuu näiden ”vanhojen” hevosmiesten käsissä. Miller on eläkkeellä oleva yhdysvaltalainen eläinlääkäri, joka kiertää maailmaa luennoimassa hevosen käsittelystä ja oli mm. hiljakkoin Argentiinassa opastamassa paikallisia guanchoja hevosen käsittelyssä, koska siellä jatkuvasti tapahtuu runsaasti onnettomuuksia karjan paimentamisessa.
Miller puhuukin vallankumouksesta hevosten käsittelyssä. Hänen kirjansa ”The Revolution in Horsemanship and what it means to mankind” (2004, yhdessä Rick Lamb’in kanssa), onkin eräänlainen perusteos avaamaan silmät aivan kuin em. Rachel Carsonin kirja. Molemmat em. kirjat olisivat mitä parhainta lukemista jokaiselle hevosihmiselle. Ikävä kyllä niitä ei löydy suomeksi käännettynä. Tämä suomenkielisen kirjallisuuden puute on ilmeinen. Ratsastusoppaita kyllä löytyy mutta ei muuta. Tänne pohjan perukoille kaikki tulevat uudet asiat yleensä 10 vuotta myöhemmin kuin muualle. Näyttää ettei tämä vallankumouskaan kovin nopeasti etene Suomessa.
On selvää, että kaikki uusi kokee vastustusta. Hevostalleilla elää vahvana auktoriteettiusko, jossa ei uskalleta kyseenalaistaa mitään. Itse kun olen näihin hommiin ryhtynyt aikuisena, olen pystynyt katsomaan asioita avarammin ja ajattelemaan omilla aivoilla. Toisaalta nykytouhussa liikkuu myös suuri raha (ravit ym. kilpailut) ja se omalta osaltaan estää muutoksen.
Erityisen ongelmallista on se, että talleilla liikkuu paljon nuoria, jotka totta kai tuijoittavat kaikessa aikuisten tekemisiä. Sieltä opitaan ne ”vanhat” hevosmiestaidot. Tähän samaan auktoriteettiuskoon liittyy myös usko erilaisiin rekisteröityihin tavaramerkkeihin. Ennen kuin jokin käytäntö voidaan hyväksyä sitä pitää jonkun markkinoida rekisteröitynä tuotteena: centered riding, join up, parelli method, natural horsemanship, strasser menetelmä jne. Tämä kertoo siitä, että homma on aivan kateissa ja apua haetaan ihmeparantajilta, hevoskuiskaajilta ja ratsuttajilta. On tuotava Suomeen joku ulkomaalainen kertomaan miten oikein pitää menetellä, sitten vasta uskotaan. Omia aivoja ei saa käyttää eikä tietoa pidä oma-aloitteisesti hankkia. On mentävä kurssille. Ellet ole eläinlääkäri tai kengittäjä, et voi tietää mitään hevosen jaloista tai kavioista. On selvää, että peruskoulutus auttaa, mutta ikävä kyllä eläinlääkäreiden tietämys hevosten jaloista (kavioista) on aivan olematon. He käyttävätkin apunaan kengittäjiä ???? Kengittäjä on kansakoulupohjalta käynyt 2 viikon kengityskurssin ja eläinlääkärin mukaan siis pätevä hoitamaan hevosen jalkoja. Ja hevosen omistajat taas uskovat sokeasti näihin ”asiantuntijoihin”. Ei ole ihme että hevosilla diagnosoidaan jatkuvasti ”mystisiä ontumia”. Tällainen ”mystinen ontuma” tuli kerran tallilleni vuodeksi hoitoon. Kenkien poiston ja kavion vuolun jälkeen ei ollut enää mitään ongelmia jaloissa. Ontuminen loppui samantien. Eläinlääkäri (hevoseläinlääkäri) ja kengittäjä olivat olleet tämän mystisen ontuman edessä täysin neuvottomia. Hoitona oli määrätty kortisonipiikki ja kipulääke. Ei poistettu syytä, kun ei ymmärretty sitä.
Oma mielenkiintoinen asiansa on hevosen historiallinen tausta. Hevosta on aina pidetty petona, joka pitää raudoilla kahlita. Onhan vanhoissa maalauksissa ja patsaissa hevonen tyypillisesti takajaloillaan ja melkein liekit tulevat sieraimista kuin tarujen lohikäärmeellä. Hevonen on sotaratsu, taistelija. On siis oikeutettua pitää kuolainta, jotta voidaan hallita peto. Mutta kun ymmärtää hevosta huomaa, että asia onkin juuri päinvastoin. Kuolain aiheuttaa vain pelkoa hevoselle ja saa sen entistä vauhkommaksi. Onkin käsitämätöntä, että vasta vuonna 2000 Dr. Cook oivalsi että kuolain aiheuttaa kipua ja haittaa hevosen hengitystä (hevonen tosin hengittää sierainten kautta, mutta kuolain vaikuttaa kuitenkin hengitykseen) ja että lähes kaikki hevosen ongelmakäyttäytymiset liittyvät juuri kuolaimeen. Cookin kehittämät kuolaimettomat suitset olivatkin suurin innovaatio sitten pronssikauden, jolloin kuolain otettiin käyttöön. Eli hitaasti tapahtuvat muutokset.
Tätä samaa sotaratsu käsitystä ilmentää nykyaikana kouluratsastus, jossa tungetaan rautaa hevosen suuhun (kahdet kuolaimet) ja ratsastaja ”taitavasti” käsittelee kaksia ohjia ja vetää niistä koko ajan. On täysin turha puhua mistään hellästä kädestä. Eikö todellista käsittelytaitoa edustaisi se, että hallitsee hevosen ilman minkäänlaisia vempaimia. On ihmeellistä, että yleensäkin sallitaan hevosen käsittely erilaisten välineiden avulla, kun sirkuksessa on nykyisin kielletty leijonahäkit, norsut jne.
Koko nykyinen ajattelu pitäisi panna ylösalaisin. Lähtökohta tulisi olla hevonen, ei ihminen. Itse puhunkin hevoslähtöisestä toiminnasta. Emme voi opettaa hevosta toimimaan ja elämään kuin ihminen, toimikaamme siis kuin hevonen ja annetaan hevoselle mahdollisimman hevosmaiset elinolot.
Jaanalle: Hevosia on kengitetty noin 1000 vuoden ajan. Alku lähti siitä kun ritarilinnoja piiritettiin ja hevosia jouduttiin pitämään sisällä kuukausia ja seisottamaan omassa paskassaan. Kun sitten vihdoin päästiin taas ulos niin kaviothan olivat aivan tohjona paskassa ja virtsassa seisomisesta ja joku keksi silloin lyödä rautakengän kavioon ja niin saatiin taas hevonen kulkemaan. Nykyään ei hevosten tarvitse (toivottavasti ei) seisoa moisissa olissa mutta kengitys jäi päälle. Kuuluisin kengättömällä ratsastaja oli Aleksanteri Suuri Bukefalos hevosellaan. Hevonen kuoli 30 vuotiaana taistelussa ja oli ollut koko ikänsä kengättä.
Se että kengityksellä olisi jotain hyviä vaikutuksia eläimeen on hyvin outo ajatus. Naulojen iskeminen elävään elimeen ja eläimeen ei koskaan voi olla hyvästä ja kun se vain palvelee ihmisen omia haluja. Eikä sellaista saisi missään oloissa hyväksyä. Hevoselta ei sitä ole kysytty haluaako se kengät jalkaansa. Kenkien haitallisuutta on kyllä tutkittu ihan tieteellisestikin esim. niiden aiheuttamaa resonointia kovalla alustalla ja todettiin tietenkin hyvin haitalliseksi (Zürichin yliopiston tutkimus). Ja kun näkee 8 viikoa kaviossa olleet ruosteiset naulat poisvedettynä kaviosta niin kyllä pahaa tekee.
Se että jotain on tehty kauan, ei mitenkään tee siitä hyväksyttävää. Olihan orjuus esim. joskus aivan “normaalia”, mutta tuskin monikaan hyväksyy sitä nyt. Koirien häntien typistäminen oli aikanaan normaalia, nyt se on kiellettyä. Moni keskiaikainen “lääketieteellinen” hoito olisi nykyään kauhistus. Jne jne…
Se että hevosella ratsastetaan on tietenkin myös hevoselle epämukavaa. Nyt olemme kuitenkin siinä tilanteessa että meillä on se hevonen tuossa. Sitä ei voi päästää luontoon joten sen kanssa on jotain tehtävä. Tätä voi verrata siihen että meillä on lapsia ja laitamme ne kouluun ja aikanaan töihin, mutta emme toki halua aiheuttaa heille elämässä kipua ja tuskaa. Emme siis hyväksy sitä että lapset vain olisivat ja tekisivät mitä heitä huvittaa. Olemme samassa tilanteessa hevosen kanssa ja laitamme hevosen kouluun ja töihin. Mutta hevosen ihminen telkeää kaltereiden taakse yöksi, eristää laumaeläimen muista, antaa ruokaa 8 tunnin välein, laittaa rautoja suuhun (esim. nivelet ja kanget yhtäaikaa) ja repii niistä, hakkaa nauloja jalkoihin ja pilaa kaviot, nivelet ja jänteet ja aiheuttaa lihasjännityksiä, seisottaa pienessä tarhassa jne.. Jos tekisimme lapsillemme näin, sitä ei kukaan hyväksyisi ja siinä istuisi itse hyvin pian kaltereitten takana.
Kun oivaltaa ja vielä käytännössä kokee, että kengitys ja kuolain ovat täysin tarpeettomia, se avaa aivan uusia näköaloja yhteistyöhön hevosen kanssa. Haluaisin kuullakin miksi kenkiä on tarpeen käyttää ja mihin tarvitaan kuolainta. Se että haluaa ratsastaa talvella ei ole mikään syy kengitykseen ja vielä huonompi selitys kuolaimelle on se että en pysty muuten hallitsemaan hevostani.
Asioita voi selvitellä tieteellisesti mutta tuskin kukaan nykyaikana selvittää esim. sitä olisiko orjuus parempi ratkaisu kuin palkkatyö. On siis itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse selvitellä. Ja onhan näitä selvitetty kuten edellä mainitsin. Kuolaimettomutta on paljonkin tutkittu ja tunnetuimpana ehkä eläinkirurgian professorin Dr. Cookin selvitykset. Hänhän juuri kehitti kuolaimettomat suitset (googleta Bitless Bridle) vuonna 2000, joita mekin käytämme. Emme siis käytä mitään hackamorea, bousalia tai muuta kidutusvälineeseen verrattavaa.
Se on totta että hyvin monet muutkin asiat aiheuttavat stressiä hevoselle. Niihin viittasin jo aikaisemminkin. Hevosen käyttäyminen, ihan niinkuin ihmisenkin, muodostuu kokonaisuudesta, johon kuuluvat mm. sopivat välineet , elinolot (laidun, ruoka, kaverit), elinympäristö (pelkoa aiheuttavat tekijät) ja ehkä kaikkein tärkeimpänä ihmisen käyttäytyminen hevosen kanssa.
Kiitos historiallisesta sivistyksestä!
Olen samaa mieltä, hevosen hyvinvointi koostuu useasta tekijästä. Kun pidämme mitä tahansa eläintä vankeudessa, se tarkoittaa joka tapauksessa kompromisseja hyvinvoinnin kannalta. Olen kuitenkin varovainen lausunnoissani kengättömyydestä tai kuolaimettomuudesta itseisarvoina. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ihmisen käyttäytyminen hevosen kanssa, ei välineet sinänsä, on tärkeä asia eläimen hyvinvoinnille.
Alkujaan en suunnannut kysymystäni Mikko S:lle, mutta kiitos kommentoinnista silti.
Hyvä, jos teidän tallillanne asiat toimivat. Suhtaudun kuitenkin varauksella kaikenlaiseen fundamentalismiin (yleensä, ja) hevosenpidossa, tuskin kukaan omistaa absoluuttista totuutta hevosen hyvinvoinnista. Siksi tällainen blogi onkin loistava, akateemisesti tutkittu tieto lienee lähinnä todellisuutta.
Etologian opiskelun soisi olevan yleisempää hevosharrastajien piirissä
Maan jäätyminen ei ole mikään ongelma. Meillä hevoset (4-6 kpl) ovat aina ulkona yöt päivät kesät talvet. Maa on umpijäässä ja liukas mútta se ei ole hevosille ongelma. Miten hevonen on selvinnyt miljoona vuotta ilman kenkiä? Eiköhän niihin vuosiin mahdu liukkaitakin aikoja. Tarkoitat selvästi sitä, että hevosella et pystyisi ratsastamaan talvella. Sekin kyllä hoituu, ratsastamme talvella aivan samalla tavalla kuin kesällä. On kyseenalaista ja hyvin itsekästä että ihminen kengittää hevosen ja laittaa talvella hokit vain sen takia että pystyy omasta mielestään ratsastamaan kaikilla keleillä. Ei hevonen ole mikään laite mihin viritetään erilaisia välineitä ihmisen halujen ja tarpeiden mukaan.
Tuollainen mututieto hevosen ongelmista kun se siirtyy kengättömyyteen on niitä myyttejä, joita hevosmaailmassa riittää. Meidän kaikki hevoset ovat aikaisemmin olleet kengitettyinä. Pisimpään noin 17 (seitsemäntoista) vuotta, muut 2 – 8 vuotta. Siitä hevonen jumittuu, kun sillä on kengät. Kenkä on aina liukas kaikilla alustoilla laitumella, kentällä, maastossa niin kesällä kuin talvella. On selvää että sileä rauta liukuu ja hevonen joutuu jatkuvasti jännittämään luonnottomasti lihaksiaan pysyäkseen mm. tasapainossa.
Suurin osa hevosen ongelmista (= ihmisen ongelmista käsitellä hevosta) johtuu kahdesta asiasta: kuolaimesta ja kengistä. Kuolain aiheuttaa kipua ja kengät pilaavat hevosen kaviot ja jalkojen nivelet ja jänteet. Kun nuo molemmat hevosen elämää eniten haittaavat asiat poistetaan ja huolehditaan vielä siitä että hevosella on kavereita ja aina ruokaa (heinää) sekä riittävästi tilaa liikkua eikä teljetä niitä yöksi kaltereiden taakse, niin hevonen käyttäytyy aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Ei tarvita mitään ratsuttajia , kun ei ole ongelmahevosia. Eli kaikki nuo em. asiat vaikuttavat myös käyttäytymiseen. Ja mikä parasta, samalla annetaan hevoselle lisää monta tervettä elinvuotta.
Ongelmahevoset ovat aina ihmisen aikaansaamia.
Hyviä pointteja!
Kaksi asiaa tuli minulle mieleen:
- jokin syy on varmasti ollut siihen, että hevosia alettiin joskus kauan sitten kengittää? Tuskin jotain asiaa olisi jatkettu tuhansia vuosia jos sillä ei olisi muita kuin huonoja vaikutuksia?
- kuolaimet sinänsä ovat varsin todennäköinen kivunaiheuttaja. Kuitenkin on aika suoraviivaista ajatella, että jokainen hevonen ilman kuolaimia ja kenkiä olisi hyvinvoiva. On lukuisia muitakin tapoja aiheuttaa epämukavuutta ja stressiä hevosille. Onko ylipäänsä “moraalisesti” oikein laittaa hevonen kantamaan ihmistä selässään? Kannukset? Epäsopivat satulat? Länkkäripäitset? Saapa hackamorellakin hevoselta luita poikki – enemmän pitäisi pohtia tapoja, joilla välineitä käytetään. Tästä oli ollut puhetta ISES-konferenssissa Ruotsissa; tulevaisuudessa koulukisoissa voidaan todella mitata kuolaintuntumaa pienillä mittareilla.
Jatketaan keskustelua!
Sepä lienee ongelmana. En kengittäisi hevostani välttämättä, mikäli maa ei jäätyisi Suomessa talvisin. Kesäisinhän monilta hevosilta otetaan kengät pois esim. orilaitumille mentäessä.
Mututietona epäilisin kuitenkin, että hevonen, joka on elämänsä elänyt kengättä, saattaa mennä jumiin, mikäli kengät yhtäkkiä poistetaankin.
Jalkojen terveys tulee esiin yllättävässäkin yhteydessä.
Esimerkiksi olipahan kerran hevonen, jolla tuli pahoja käytösongelmia, joihin etsittiin apua ratsuttajalta (esim. pystyyn hyppiminen ratsastaessa). Tämä ei kuitenkaan auttanut, koska syy oli oireilevassa hankkarissa. Pahempi juttu että tajusimme asian vasta kun jalka jo oli ihan rikki
Käy katsomassa kotisivujani. Siellä on asiaa ja sieltä löytyy linkkejä kengättömiin juttuihin. Asia ei ole mikään muoti-ilmiö, kuten ei kuolaimettomuuskaan. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että ihminen vihdoinkin alkaa ymmärtää hevosen käyttäytymistä (kuolaimettomuus) ja ymmärtää, että kengät ovat lähes aina jalkaongelmien syy eli jalkaongelmissa on aina ensimmäiseksi tarkistettava kavion kunto. Ja jalkaongelmiahan hevosilla on riittänyt ja eläinlääkäreillä töitä. Tieteelliset selvitykset ovat olleet ikävä kyllä sellaisia, joissa on pyritty löytämään jalkaongelmiin syitä jostain aivan muualta kuin kengistä. Mm. tuoreesta heinästä, kaurasta yms. joilla ei ole mitään tekemistä kavio-ongelmien kanssa ( kaviokuume esim.). Hyvää työtä asian edistämiseksi on tehnyt USA:ssa Jaime Jackson, jonka kirjat ovat mainoita perusteoksia. Itse on kokemusta kengättömyydestä jo seitsemän vuoden ajalta, jonka ajan olen omien hevosteni kaviot hoitanut.
Juuri tänään keskustelin aiheesta täällä Englannissa. On paljon tieteellistä uutta tietoa hevosen jalkojen biomekaniikasta, kuten miten kavio toimii askeleen aikana, miten esim. bootsit vaikuttavat luonnolliseen askeleeseen jne.. Videoita löytyy youtubesta. Kengättömiä hevosia on täällä paljonkin, olosuhteetkin ovat ehkäpä suosiollisemmat: ei ole niin paljon lämpötila- ja kosteusvaihtelua kuin kotosuomessa.
Sinänsä jalka-asennot ja jalan mekaniikka ovat varsin mielenkiintoisia aiheita, joilla on iso merkitys hevosen hyvinvoinnille.
Hei!
Kiitos hienosta blogista!
Toivoisin postausta/lähteitä aiheesta hevosten kengitys/kengittämättä jättäminen. Asiasta on vaikea löytää tieteellisesti tutkittua tietoa (varsinkaan suomeksi).
Mitä mieltä olet kengityksestä?
Kiitos!
Pitää penkoa kengitysjuttuja. En ole asiaan perehtynyt ollenkaan. Paitsi olen kuullut että kengätön on nyt in.
Palaan asiaan kun löydän jotain järkevää
Totta, se on muotia nyt.
Kunhan pohdin. Yritän itsekin löytää yliopiston artikkelihausta jotakin, se vain on loputon suo. Katsotaan mihin pääsemme.
Aihe olikin muuten off topic, eihän tuo kengättömyys liity käyttäytymistieteeseen mitenkään
Hyvää syksyä!
Tälläistä Suomesta puuttuu, esimerkiksi eläinlääkäreillähän ei ole minkäänlaisia valmiuksia auttaa eläinten käytösongelmissa, hehän opiskelevat kliinistä eläilääketiedettä. Itse olin pulassa ekan koiran kanssa ja pyysin apua tai edes sitä että eläinlääkäri olisi ohjannut johonkin “terapiaan” koiran kanssa ja “apuna” hän tarjosi seuraavaa: koiran lopettaminen tai jatkuva rauhoittavien syöttäminen. Pohjatiedoiksi olin hänelle antanut: koira on minulle rakas, minulla on aikaa ja rahaa käytettävissä siihen… että silleen, meni vähän luottamus eläinlääketieteeseen, kyllä kunnon lääkäri osaa ohjata potilaansa saamaan oikeanlaista hoitoa. Tuntui hyvältä mennä maksamaan laskua vastaanottoajan jälkeen.
Erittäin mielenkiintoinen blogi. Yritän itsekin ajoittain kaivaa artikkeleita tällaisista aiheista, mutta niiden löytäminen (ja monesti myös lukemaan pääsy abstraktia pidemmälle) on aika vaikeaa ihan harrastajan näkökulmasta.
Mukavaa, että joku kirjoittelee tällaisista, niin pääsee törmäämään mielenkiintoisiin tutkimuksiinkin ja tietoon ajoittain.
Kiitos palautteesta! Olen itsekin harmitellut jo kauan kun näistä aiheista ei juurikaan kirjoitella missään.
Tyylikäs blogi. Kiitos.
Mielenkiintoinen blogi. Jään mielenkiinnolla seurailemaan etenkin koiriin liittyvää tutkimustietoa.
Törkeää että mainostat omaa mitätöntä blogiasi hs:n koiran elämää -blogipalstalla. Taitaa maalainen olla kateellinen kun ei ole itse päässyt bloggaamaan julkisille areenoille.
Kiitos Jaana blogista, meni välittömästi suosikkeihin!
Kiva kuulla kommentteja blogista. Lisää juttuja tulee varmasti!
Mielenkiintoinen blogi jossa paljon luettavaa ja toivottavasti tulee lisää.
Minäkin kiitän hienosta blogista! Hieno juttu että jaksat tuoda esiin tutkimustuloksia maailmalta!
Hienoa!
Kiitos blogista, se on raikas tuulahdus maailmalta uusimmista tutkimuksista. Tällaista on Suomessa kaivattu!
Itse olen ratsastanut kaksi vuotta ilman kuolaimia ja kengättömillä hevosilla, jotka elävät laumana pihattotallissa.
Homma toimii erinomaisesti!
Hevoset ovat levollisia, tasapainoisia ja terveitä ja ratsastus ja maastakäsittely suuri ilo.
Hyvä Jaana! Hieno blogi. Tosiaan voisin haluta nähdä sinun omien elukoiden kuvia ja kuvausta täällä ja lukea juttuja niistä kaikista pelastus- ja koulutusjutuista mitä olet niiden kanssa harjoitellut.
Meitä on yhä enemmän; itse jo kuusi vuotta mukana. Käy kotisivuillani lukemassa lisää.
mielenkiintoinen blogi!