Fyysinen hyvinvointi on tärkeää. Eläimillä pitäisi olla mm. vapaus (wau!) nälästä ja janosta, kivusta ja pelosta ja vapaus toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä.
Moni huolehtii ruokinnasta, hoidosta ja puhtaudesta, mutta eläinten psyykkisen hyvinvoinnin eteen on vielä tehtävä töitä monissa paikoissa, sekä kodeissa että tuotantolaitoksissa.
Virike ei ole sattumanvarainen tuote, joka heitetään häkkiin. Eläinkohtaisia virikkeitä ammennetaan parhaimmillaan lajityypillisestä käyttäytymisestä; uteliaisuudesta, ruokailusta ja ruokakäyttäytymisestä, aistiärsykkeistä ja sosiaalisesta käyttäytymisestä. Eläimiä virikkeellistetään myös tarjoamalla niille ongelmanratkaisutehtäviä ja kouluttamalla niitä mm. vapaaehtoiseen terveystarkkailuun.
Täytyy nostaa hattua USAn eläintarhoille, jotka ovat virikkeellistämisen edelläkävijöitä.
Kirjoitin Heurekan blogissa pari sanasta kesyrottien virikkeellistämisestä ja linkkasin sinut sinne:
http://koripallorotat.blogspot.com/2012/01/virikkeellistamisesta.html?showComment=1326800249411#c5572003192615138714
t. Karoliina
Saman hatunnoston ansaitsee myös kotimainen Korkeasaari, jossa virikkeellistäminen on jo kauan ollut osa eläinten hoitoa.